[Alla on muokattu transkriptio epävirallisesta puheesta, jonka jaoin ServiceSpace-retriitissä vuonna 2016. Kiitokset Anujille taustatyöstä, joka johti transkription syntymiseen.]

Aion tarkastella sisäistä muutosta hieman systeemien

taitavasti, monin tavoin, ajaakseen Intian itsenäisyyttä. Hän kykeni käyttämään periaatteita heitä vastaan ​​samalla tavalla kuin mielestäni on olemassa vankka joukko periaatteita, joita voidaan käyttää nykyajan tarinan ilmaisemiseen. Kyse on näiden periaatteiden taitavasta valjastamisesta ja muutoksen ilmaisemisesta, jotta voidaan edistää ympyrää neliön sisällä.

Tuo oli vain vähän omaa henkilökohtaista repliikkiäni, mutta syy siihen, miksi olen tästä todella intohimoinen, on se, että minusta tuntuu, että olemme historiamme käännekohdassa. Yhdessä noista monisataisista käännekohdassa, joka on samanlainen kuin kirjapainotaidon nousu – joka johti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan rappeutumiseen, kansallisvaltioiden syntyyn ja valistukseen. Niin monia asioita alkoi tapahtua ainakin osittain sen ansiosta, ja tällaista muutosta tapahtuu parin sadan vuoden välein.

Sitten muutama sata vuotta painokoneen keksimisen jälkeen alkoi teollinen vallankumous. Höyrykoneen keksiminen 1700-luvun lopulla johti tehtaisiin, kaupungistumiseen ja moraalisen, poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen filosofian tulvaan – Adam Smithistä Rousseaun ja Milliin – mikä johti nykyaikaisiin hallinto- ja markkinainstituutioihin. Ja teräksen ja rautateiden massatuotanto 1800-luvun lopulla teki yhtiömuodon käytöstä laajalle levinnyttä – mikä ironista kyllä ​​alkoi Itä-Intian kauppakomppaniasta. Itä-Intian kauppakomppania oli ensimmäinen moderni yhtiö, mutta siitä tuli laajalle levinnyt rautateiden leviämisen jälkeen, koska ne oli organisoitu osakeyhtiöiksi.

Minusta tuntuu, että olemme nyt yhdessä niistä teknologian käännekohdista, joissa monet 1600- ja 1700-luvun hallintoinstituutioistamme tulevat jäämään syrjään. Mielestäni tässä murroksen hetkessä on tilaisuus ilmaista jotain ja todella ilmaista jotain, mikä koskettaa nousevaa kollektiivista tietoisuutta, jota me kaikki tässä huoneessa tunnemme.

Yksi asia, josta puhun paljon, on niin sanottu eksponentiaalinen hallintokuilu. Teknologia kasvaa eksponentiaalisesti, ja hallintokehystemme kapasiteetti parhaimmillaankin nousee hieman, ellei laske. Meillä on eksponentiaalinen hallintokuilu, ja ainoa tapa täyttää tämä aukko on työskennellä paitsi siellä, missä olen työskennellyt koko urani, eli noiden hallintokehysten sisällä, myös siellä, missä ServiceSpace toimii – eli tuon kuilun sisällä. Näen vertaisverkostoihin perustuvien hallintojärjestelmien nousun ja lopulta itsehallinnon, jonka on täytettävä tämä aukko. En näe tapaa, jolla nämä ylhäältä alas -hallintojärjestelmät voisivat jatkaa tämän tietoisuuden ja virtauksen hallintaa. Näen todellista innovatiivista työtä tapahtuvan siellä, missä ServiceSpace toimii... ja mielestäni suuren osan tulevasta työstämme tulisi keskittyä ulkoisten olosuhteiden ja meitä rajoittavien järjestelmien tiedostamiseen, niiden periaatteiden taitavaan hyödyntämiseen niitä vastaan ​​ja muutoksen artikulointiin osallistumiseen. Kyse ei ole vain muutoksen itsenä olemisesta, vaan myös sen kanavoinnista ja muutoksen ilmaisemisesta. Se on minun tarinani, meidän tarinamme sekä nykyhetken tarina.

Haluaisin lopettaa lauseeseen, jonka olen sanonut toistuvasti. Oma kokemukseni on ollut: "Korkeimmasta oikeudesta Valkoiseen taloon, löysin vihdoin oikean talon." [ Huomaa: alla oleva kuva on koti/tila, jossa Awakin Circles aloitettiin ja järjestetään edelleen Santa Clarassa, ja jossa ServiceSpace perustettiin.]